27.9.2023 15:00 Salon Vilpas nappasi Saksasta itselleen sentteri Luukas Vaaran, joka ei ole koskaan aiemmin pelannut miesten Korisliigaa. Sekä joukkueella että pelaajalla nälkä on viime kausien jäljiltä kova.
22-vuotiaalla Luukas Vaaralla on elämänsä ensimmäinen Korisliiga-kausi edessään. Vuonna 2021 hän hyppäsi HBA-Märskystä suoraan kahden kauden mittaiselle Euroopan-retkelle – ensin Ranskaan ja sieltä Saksaan – mutta nyt hän aloittaa työn Salon Vilppaan paidassa.
Vuosi 2021 oli sama, jona hänen työnantajansa Vilpas nappasi miesten Korisliigassa viimeisimmän ja ainoan mestaruutensa. Sen jälkeen haaviin on tarttunut hopeasija, mutta viime kaudella ei mitaleita enää irronnut.
Vaara myöntää, ettei hänellä täysin varmaa näppituntumaa seuran nykytilanteesta ole, koska hän ei ole samaa sarjaa aiemmin pelannut, mutta hän on nähnyt ja kuullut riittävästi pystyäkseen jonkin verran aihetta analysoimaan. Eikä hän totisesti vaikuta olevan mitenkään huolissaan.
– Organisaatio on selkeästi korkealaatuinen, mikä on mahdollistanut hyvän ja tasaisen tekemisen jo useamman vuoden ajan. Olen tästä käsityksestä myös vakuuttuneempi nyt, kun olen päässyt itse näkemään asiaa paikan päällä.
Organisaatiossa vallitsee erityisen kova nälkä päästä takaisin kärkikahinoihin nyt, kun korkeimmat onnistumiset ovat vielä tuoreessa muistissa ja kokoonpano on pysynyt tasokkaana. Samaan päämäärään on korkea motivaatio myös Luukas Vaaralla.
– Roolia tai minuutteja on valmennuksen vaikea luvata kenellekään ennen kauden alkua, eikä niitä minun mielestäni ennakkoon pidäkään luvata, mutta olen itse ainakin tehnyt selväksi, että pystyn hyödyntämään viime kausina ulkomailla oppimiani asioita ja aion työskennellä pysyäkseni isossa roolissa ja pelata tosissani. Olen aina ollut aika suorapuheinen siitä, että minulla on kunnianhimoa ja halua tavoitella isoja tuloksia.
Vaara on sentteri, mutta silti kuitenkin omalle pelipaikalleen erittäin nopea ja urheilullinen. Ympärilleen hän saa nyt sellaisia suomalaisia runkopelaajia kuin takamies Mikko Koiviston sekä laiturit Juho Nenosen ja Riku Laineen, joten hänelle on epäilemättä tarjolla merkittävä rooli, jos hän tontin vain pystyy täyttämään.
Saksan 2. Bundesligaa pelaavassa Hagenissa vastuuta tarjoutui noin seitsemän minuuttia ottelua kohden. Vaara toteaa, että harjoitteluolosuhteet seurassa olivat toimivat, ja vaikka minuutit jäivätkin pienemmiksi, mitä hän oli toivonut, hän pystyi silti saavuttamaan tavoitteitaan ja koko vuosi antoi tulevaisuuteen paljon toivoa.
– Olen oppinut erityisesti puolustuspäässä erittäin paljon viime kaudella ja saanut sitä puolta pelistäni jo hyvälle tasolle. Siinä on auttanut, kun olen pelannut fyysisiä vastustajia vastaan. Hyökkäyspäässä palloton pelaaminen, eli esimerkiksi hyvät skriinit ja tilan luominen, on ykkösvahvuuteni.
Vitospaikan pelaajille maailma onkin viime aikoina muuttunut hyvin paljon. Enää ei jökötetä kolosseina korin alla selkä menosuuntaan, vaan vitosillekin luettavia erityisvahvuuksia ovat liikkuminen, heittäminen ja muukin kaaren takana pelaaminen.
Vaara näkee kehityksessä puolensa ja puolensa, mutta on itse erityisen tyytyväinen siihen, että tällainen ajattelutapa on laajentanut yleistä käsitystä siitä, mitä sentterit voivat ja erityisesti mitä he saavat olla.
– Kuulun ehdottomasti moderniin pelaajatyyppiin enemmän kuin perinteiseen. Toki minun on heittoani kehitettävä entisestään, jos haluan tuotteliaasti kolmoskaaren takana operoida, mutta pystyn varsin ketterästi vaihtamaan puolustuksessa ja liikkumaan pitkin kenttää. Minusta on hienoa, että tällainen monipuolisuus sallitaan nykyään sentterille, sillä se antaa pelaajille enemmän mahdollisuuksia hyödyntää luontaisia ominaisuuksiaan, kun ei tarvitse sopia yhteen tiettyyn muottiin. Ei tarvitse automaattisesti bulkata 120-kiloiseksi ja pelkästään mörssätä korin alla.
Tällainen ajattelu sisältää myös tärkeän oppitunnin koko joukkueen kannalta. Vaara nimittäin painottaa, että oma identiteetti on oleellinen asia löytää kauden alussa hyvin nopeasti, ei ainoastaan yksittäisille pelaajille vaan myös kokonaisille kokoonpanoille.
– Olen huomannut kuluneiden vuosien aikana, että varsinkin alussa on todella tärkeää, että kaikki niin pelaajista kuin valmentajistakin tietävät, mikä on juuri se meidän juttumme. Omat roolit, pelitapa ja tavoitteet. Vasta sen jälkeen kannattaa alkaa kiinnittää huomiota vastustajiin ja yksityiskohtiin. Pelin ei tarvitse olla alussa kaunista, vaan pitää vain olla samalla sivulla siitä, mitä olemme ja mitä olemme tekemässä.
BC Nokia ja Kataja Basket aloittivat välieräsarjansa perjantaina Harjuniityn Liikuntahallilla Nokialla. Kotijoukkueen nousujohteinen esitys toi avausvoiton lukemin 86–67 (33–26).
Korisliigan välierät käynnistyivät torstaina, kun runkosarjan ykkönen Helsinki Seagulls isännöi Kauhajokea. Vilppaan avauskierroksella kaatanut Kauhajoki jatkoi loistavia otteitaan, kun se nappasi vierasvoiton Helsingistä 81–88 (39–46).
Kataja Basketin Thomas Tumba ja BC Nokian Tucker Richardson suhtautuvat alkavaan välieräsarjan keskenään hyvin samankaltaisin ajatuksin. Kumpikin tietää, että yksikin kriittinen pallonmenetys ja vastustaja voi päästä peruuttamattomasti niskan päälle.
Helsinki Seagullsin Okko Järvi ja Kauhajoen Topias Palmi odottavat kumpikin vesi kielellä välierien tunnelmaa. Seurojen välisissä kohtaamisissa on aina erityinen lataus ilmassa.
Neljäs ja viimeinen joukkue, joka lunasti lipun miesten Korisliigan välieriin, on Kataja Basket.
Miesten Korisliigan puolivälierissä ratkesi jälleen yksi sarja, kun Kauhajoki selätti Salon Vilppaan kolmannen kerran.
BC Nokia selvisi kevään toisena joukkueen puolivälieristä jatkoon. Kataja Basket otti edun haltuun omassa sarjassaan.
Miesten Korisliigassa yksi neljästä puolivälieräsarjasta saapui päätökseensä.
Miesten Korisliigassa jatkettiin puolivälieriä. Katajan Thomas Tumba juhli sekä tärkeää otteluvoittoa että uransa isointa pistesaldoa.
Miesten Korisliigassa kaksi puolivälieräsarjaa saavutti kiperän 2–0-tilanteen. Toista sarjoista johtaa kotietujoukkue, toista taas haastaja.